|
|
Vuotta 1846 voidaan syystä pitää Suomen taiteen suurena vuotena, sillä silloin perustettiin Suomen Taideyhdistys. Järjestön tehtävänä oli luoda maan taide-elämän perusta.
Suomessa ei ollut taidemuseoita, ei vakituisia näyttelyitä, eikä julkista taiteen arviointia. Yhdistys otti kunnianhimoiseksi tavoitteekseen kantaa huolta kaikista näistä taide-elämän osa-alueista. Lisäksi haluttiin huolehtia siitä, että maassa ylipäätään oli taiteilijoita. Lahjakkuudet oli löydettävä, heitä oli etsittävä ympäri maata saamaan koulutusta ja harjoitusta tulevaan tehtäväänsä maan taide-elämän tukipylväinä, kansallisen kulttuurin työntekijöinä.
Näin Suomen Taideyhdistyksestä tuli se kantava järjestelmä, jonka avulla saatiin keskitetyksi ne yhteiskunnalliset tahot, jotka kykenivät luomaan pohjan kansalliselle kulttuurille. Taideyhdistyksen ydinjoukon muodosti ryhmä Fredrik Cygnaeuksen ympärille kerääntyneitä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Mukaan mahtui myös yksi harvalukuisen taiteilijakunnan edustaja.
Taideyhdistysliike oli hyvin eurooppalainen ilmiö.
Yhdistyksen alkuvaiheita
Taideyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli vapaaherra, salaneuvos Carl Johan Walleen, jonka arvovallalla yhdistyksen suojelijaksi saatiin suuriruhtinas Aleksanteri, myöhemmin keisari Aleksanteri III. Yhdistyksen perustamisen vuosipäiväksi tuli Aleksanterin syntymäpäivän mukaan 10.3.1846.
Yhdistyksen puheenjohtajat ja virkamiehet 1846–1939 tästä linkistä.
Suomen Taideyhdistys jakoi ensimmäiset stipendit taiteilijoille ja järjesti ensimmäiset teosarpajaiset jo toisena toimintavuonnaan, 1847.
Yhdistys aloitti nopeasti myös järjestäytyneen taideopetuksen Helsingissä. Helsingin piirustuskoulu perustettiin 1848 - Turussa piirustuskoulu oli toiminut jo joitakin vuosia.
Suomen Taideyhdistyksen suojelija suuriruhtinas Aleksanteri lahjoitti yhdistykselle vuonna 1851 sen ajan oloissa huomattavan taidekokoelman, 28 teosta. Kokoelma oli hankittu vapaaherra O.W. Klinckowströmiltä. Edellytyksenä oli, että teokset asetetaan näytteille. Tämä 28 teoksen kokoelma oli maamme ensimmäinen julkinen taidekokoelma ja se muodostaa Suomen kansallisen taidekokoelman perustan.
Kokoelmalle ei kuitenkaan löytynyt esittelypaikkaa ennen kuin kymmenen vuoden kuluttua lahjoituksen saamisesta. Varsinainen oma museorakennus, taiteiden talo, valmistui vasta 1887 ja nimettiin Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtajan, estetiikan professori C.G. Estlanderin ehdotuksesta Ateneumiksi.
Taideyhdistys perusti vuonna 1858 palkinnon nuorille, lahjakkaille taiteilijoille. Palkinto nimettiin kultadukaattien mukaan Dukaattipalkinnoksi. Se myönnetään erityisestä ansiosta nuorelle, enintään 35-vuotiaalle kuvataiteilijalle.
Suomen Taideyhdistys toimi pitkään Ateneumin kokoelmien kartuttajana ja taustatekijänä. Suomen Taideyhdistyksen museo- ja koulutoiminnat säätiöitiin v. 1939, jolloin perustettiin Suomen taideakatemian säätiö – Finlands konstakademi. Vuonna 1990 Ateneumin taidemuseon kokoelmat siirtyivät kokonaan valtiolle. Taideyhdistyksen toiminta jatkuu edelleen, mutta se ei enää ylläpidä omia kokoelmia, vaan lahjoittaa hankkimansa teokset eteenpäin jäsenilleen vuotuisissa teosarpajaisissa. Suomen Taideyhdistyksen arkisto on Kuvataiteen keskusarkistossa.
Lähteet:
Levanto, Marjatta 1987. Ateneum Opas. Otava, Helsinki. Luettavissa myös sähköisesti www.fng.fi/fng/html4/fi/ateneum/guide/default.htm.
Valtion taidemuseo.
Alkuun
|
|
Taidehistorioitsija FL Susanna Pettersson kirjoittaa otteita Taideyhdistyksen historiasta, lue lisää >.
Suomalaisen taide-elämän alkuvaiheista lisää tästä linkistä: Ateneum Opas.
|
