Suomen taideyhdistyksen Edvard Richter -kirjallisuuspalkinnon, 10 000 €, sai vuonna 2022 Sofia Lahden ja Jane Vuorisen toimittama Piktorialismi: valokuvataiteen synty (PARVS, 2022). Runsas, yli 200-sivuinen kirja pohjautuu Suomen valokuvataiteen museon monivuotiselle tutkimushankkeelle. Hankkeen tiimoilta valokuvataiteen museossa nähtiin myös Piktorialismi-näyttely keväällä 2022.
Kirjan toimittaneet Sofia Lahti ja Jane Vuorinen ovat molemmat valokuvan asiantuntijoita. Lahti työskentelee tällä hetkellä Suomen valokuvataiteen museossa kokoelma-amanuenssina. Vuorinen on puolestaan Turun yliopiston väitöskirjatutkija. Hän valmistelee väitöskirjaa valokuvan ja materiaalisuuden välisistä suhteista nykytaiteessa.
Lahti ja Vuorinen kertovat, kuinka kaikki Piktorialismi-kirjan tekstit ovat syntyneet tieteellisen tutkimuksen menetelmin. Visuaalisesti näyttävä teos on kuitenkin toimitettu tietokirjamaisesti lähestyttäväksi. Houkutteleva ja kutsuva kirja sisältää yhdeksäntoista tekstiä kolmeltatoista kirjoittajalta. Syvällisiä ja laajoja artikkeleita rytmittävät lyhyemmät tietoiskumaiset tekstit.
Sofia Lahti kertoo, että kirjan pohjana ollut tutkimushanke sai alkunsa vuonna 2014.
”Taidehistorioitsija ja valokuvaan erikoistunut tutkija Kati Lintonen oli kirjoittanut artikkelin piktorialismista. Yhdessä valokuvataiteen museon silloisen johtajan Elina Heikan kanssa heille syntyi ajatus, että piktorialismi pitäisi ottaa ilmiönä Suomessa haltuun. Piktorialismia on väheksytty meillä hirveästi. Sitä on verrattu modernismiin – modernismin hyväksi – vaikka sen estetiikka on miellyttänyt monia. Ylipäätään piktorialismin historiaa ei ole tunnettu Suomessa kovin hyvin. Ilmiönä se on paljon monipuolisempi kuin pelkkä modernismin jalkoihin jäänyt suuntaus.”
Lahti ja Vuorinen kertovat, että hanke keskittyi aluksi pohjoismaiseen piktorialismiin. Sitten kävi ilmi, että suomalaista aineistoa on niin paljon, että hanke täytyy rajata pelkästään siihen. Hankkeen puitteissa perehdyttiin myös ruotsalaiseen ja norjalaiseen piktorialismiin, mutta valtaosa aineistosta löytyi museon omista kokoelmista.
Aineistoa löytyikin lopulta runsaasti ja ilmiö osoittautui monipuoliseksi. Niin monipuoliseksi, että Lahti voisi jatkaa projektin parissa vielä pitkäänkin.
”Meillä meni tutkimusryhmän kanssa monta vuotta, ennen kuin saimme ilmiön haltuun. Ja nyt kun kirja on julkaistu, tuntuu siltä, että olemme vasta päässeet vauhtiin.”
Taidevalokuvaa
Piktorialismi-kirjassa suuntauksen alkuajat sijoitetaan 1890-luvulle. Aikaikkuna sulkeutuu vuonna 1930, jonka jälkeen piktorialismi jäi muiden suuntausten jalkoihin.
Mikä noin sata vuotta vanhassa piktorialismissa kiinnosti tutkijoita?
”Se on valokuvan ensimmäinen taiteellinen suuntaus. Piktorialismissa valokuvaajat löysivät taiteellisen ilmaisun ja kehittivät lukuisia taiteellisia menetelmiä. Piktorialismin aikakaudella valokuvaa alettiin nostaa kuvataiteeksi muiden taiteiden rinnalle”, Lahti luettelee.
Piktorialismi-kirjaa selailemalla käy selväksi, että piktorialismia on varsin monenlaista. Huomio kiinnittyy nopeasti valokuvien utuisuuteen ja sentimentaalisuuteen.
Diplomi-insinöörinä toiminut Walter Jakobsson (1882–1957) kuvasi esimerkiksi mielellään varjoisia kujia ja eteläeurooppalaisista maisemista muistuttavia kaarevia holveja. Fritz Englundin Kangasala (1908) kuvaa idyllistä joen juoksua, jonka yli kulkee vehreiden puiden suojaama soma silta. Romanttista koti-idylliä löytyy Englundin valokuvasta Gunhild Englundista (n. 1901), jossa pieni tyttö poseeraa iloisena pöydän ääressä.
Varsin tuttuja aiheita siis. Instagramissa piktorialismin henki tuntuu elävän tänä päivänä hyvinvoivana.
Applikaation tarjoamien filttereiden sijaan piktorialistit joutuivat kuitenkin luomaan utuisan vaikutelman itse. Moni teki mielikuvituksellisia kokeiluja ja kehitti aivan oman ilmaisutavan.
Piktorialistien ilmaisua ei osattu kuitenkaan aina arvostaa. Vaikka piktorialistien kuvat olivat varsin suosittuja, niitä pidettiin vähempiarvoisina suhteessa niin sanottuun oikeaan taiteeseen.
Vuorinen toteaa, että piktorialistit etsivät yhtymäkohtia maalaustaiteesta nostaakseen lajin arvostusta.
Piktorialismin aiheet ovat toistuneet halki taiteen historian: maisemat, muotokuvat, asetelmat, mutta myös miljöömuotokuvat ja lavastetut muotokuvat innoittivat piktorialisteja.
Harrastajien taidetta
Piktorialismi oli erityisen suosittua amatöörivalokuvaajien parissa. Monet heistä edustivat ylempää yhteiskuntaluokkaa, jolla oli aikaa ja varaa harrastaa valokuvausta.
Suomessa piktorialismi tempaisi mukaansa erityisesti kameraseurojen piirissä olevat kuvaajat. Myös naiset harrastivat piktorialismia, vaikka vielä 1920- ja 30-luvuilla ihmeteltiin, miksi naisia ei ollut harrastajavalokuvaajien joukossa juurikaan.
Lahti muistuttaa, että naiset saivat liittyä kameraseuroihin, kuten AFK:hon (Amatörfotografklubben i Helsingfors) vuodesta 1918 lähtien. Siinä missä harrastajakuvaajien joukossa naiset olivat vähemmistö, ammattikuvaajissa naisia oli paljonkin.
Lahti huomauttaa, että vaikka naisia ei piktorialistikuvaajien joukossa ollut kovinkaan paljoa, naiset olivat kuitenkin suosittu piktorialismin aihe. Myös kokonaiset perheet harrastivat yhdessä piktorialismia.
”Hauskimmillaan naisten osallisuus oli yhteistekijyyttä. Joidenkin kuvaajien vakimalleja oli vaimo ja tyttäret. Kuvia oli paljon ja niihin oli panostettu. Kuvissa näkyy roolileikkiä, joka meille tutkijoille näyttäytyivät yhdessä tekemisenä ja yhdessä ideoimisena,” Lahti kuvaa.
Ilmiönä piktorialismi muuttui hiljalleen 1900-luvun edetessä. Kun suosittu suuntaus levisi kaupallisiin valokuvastudioihin, sen menetelmät yksinkertaistuivat ja nopeutuivat. Vähitellen leikkisä ja kokeellinen piktorialismi sai väistyä modernismin tieltä.
Aivan kokonaan piktorialismi ja sen vaikutteet eivät silti ole kadonneet. Jane Vuorinen löytää yhtymäkohdan nykyvalokuvauksen ja piktorialismin väliltä. Hän huomauttaa, kuinka piktorialisteille oli keskeistä nykyvalokuvauksesta tuttu kokeellisuus ja avoimuus erilaisten materiaalien mahdollisuuksille. ◾️
Comments