Roma Auskalnyten taiteessa oman kehon pinta ja massa toimivat usein niin materiaalina kuin aiheenakin.
Taustaltaan perinteisen grafiikan tekijänä Auskalnyte luo teoksia, joissa lopputulos on kaikkea muuta kuin klassinen paperiarkille vedostettu pysyvä kuva. Hän liikkuu ketterästi performanssin, liikkuvan kuvan, valokuvan ja grafiikan välillä, mutta korostaa samalla painokkaasti mistä hänen luomisprosessinsa on tehty: ajattelusta.
Tästä syystä perinteinen ateljee ei ole Auskalnytelle tärkeä. ”Niin kutsuttu studioni on pakattu laatikoihin, koska en ole sellainen taiteilija jonka työprosessi tapahtuu äänieristetyssä tilassa”, hän kertoo osoittaen isoja laatikoita Helsinki Litho -kivipainon hyllyllä. Auskalnyte on yksi kivipainon kolmesta pysyvästä jäsenestä. Tilan jakaminen toisten kanssa sopii hänelle huomattavasti paremmin kuin yksin työskentely, ja usein hänen ideansa juontavatkin juurensa kollegoiden kanssa käydyistä spontaaneista keskusteluista.
Oman luomistyönsä ohessa Auskalnyte painaa myös muiden taiteilijoiden grafiikkaa, minkä hän näkee etuna. ”Jonkun toisen visioon keskittyminen on piristävää, ja muiden kanssa työskenteleminen saa minut innostumaan”, hän toteaa lisäten, että joskus koko työpäivä voi kulua keskustellen, ”vain puhuen”, kunnes yhtäkkiä onkin jo ilta. Tuottavuutta voi mitata monella muullakin kuin pelkillä fyysisillä tuloksilla.
Käsitteellisten ja pelkistettyjen teosten luominen on aikaa vievää työtä. Auskalnyte käyttääkin itsestään luonnehdintaa low production artist ilman että se kuulostaisi kielteiseltä – päinvastoin. Stressiä hän vihaa ja haluaa valmistautua huolellisesti jokaiseen näyttelyyn. Taiteellisesta työstä suuri osa tapahtuu ajatustasolla, koska se on hänelle ainoa tapa kiteyttää idea. Kokeilut ja oikean ilmaisun etsintä vaativat nekin aikaa. Eikä tekniikan ja toteuttamistavan valintakaan aina ole itsestäänselvä asia, sekin tehdään harkiten.
Siinä syy miksi Auskalnyte niin ennakkoluulottomasti yhdistelee eri ilmaisukeinoja. Kun hänen teostensa dokumentaatioita selaa, huomaa miten suvereenisti ja vaivattomasti hän saa painotaidon ja performanssin kohtaamaan toisensa. Se kun ei ole mikään helppo juttu ihmiselle joka omien sanojensa mukaan ”pelkää performanssia kuollakseen”. ”Joskus vain koen performanssin optimaalisena tapana jonkin idean ilmaisemiseen, ja silloin minun on annettava periksi – idea on tekniikan valintaa tärkeämpi.” Jokainen päätös on tarkkaan harkittu, ja siksi hänen palettinsa on riisuttu, keskiössä musta ja valkoinen. ”Haluan kesyttää värit ennen käyttöönottamista”, hän selittää. Juuri nyt hän tyytyy valitsemiinsa sävyihin.
Kuten niin monen muunkin monipuolisesti työskentelevän taiteilijan kohdalla myös Auskalnyten taiteellinen kehityskaari on polveileva. Lähtökohta on toki selvä ja löytyy Liettuassa vietetystä lapsuudesta. Itse hän kokee olleensa graafikko jo pienestä pitäen, koska piirtäminen vei hänet vähitellen opiskelemaan taidegrafiikkaa, ”joka oli juuri piirtämistä ja kuvittamista”. Kandidaattiopinnot kotimaassa olivat kovin perinteiset: tekniikan ja painotaidon tarkkaan valvottu opiskelu aloitettiin perusasioista. Oman taiteilijuuden kehittäminen vaati kuitenkin irtautumista säännöistä ja rajoitteista.
Helsinkiin Auskalnyte saapui vuosikymmen sitten suorittamaan maisteritutkintoa Kuvataideakatemiassa. Juuri siellä hän kokee kehittyneensä siksi taitelijaksi joka tänään on. Hän ryhtyi pohtimaan painotaidon vaiheita miettien, olisiko mahdollista keskittyä sen aktiiviseen vaiheeseen pikemminkin kuin lopputulokseen. Tarvitaanko edes mustetta? Auskalnyte ryhtyi tekemään kokeiluja painamalla painolaattoja jäykän paperin asemesta omaa paljasta ihoaan vasten. Näin performanssitaiteen yksi aspekti tuli osaksi hänen taiteellista käytäntöään. Vuonna 2014 hän teki videoteoksen Punishment, joka herättää henkiin vanhan koulurangaistuksen: tottelemattomat lapset pantiin polvilleen kuivatuilla herneillä täytetylle alustalle. Auskalnyten tapauksessa herneet vaihdettiin painokirjaimiin, jotka hitaasti mutta varmasti painoivat tekstin hänen iholleen. Kaksi vuotta myöhemmin hän teki ensimmäisen performanssinsa yleisön edessä.
Parhaillaan Auskalnyte työstää syksyllä Liettuassa järjestettävää yksityisnäyttelyään.Galleriatilan mataluus tukevine kattopalkkeineen tuottaa päänvaivaa. ”Minun on luotava jotain, joka on sopusoinnussa arkkitehtuurin kanssa.Se on uudenlainen haaste, mutta olen valmis kohtaamaan sen.” Kaikesta saa käsityksen että hänen taiteilijuutensa on saanut kehittyä vapaasti ja että siinä on jatkuva suunta ja liike. Auskalnyte on samaa mieltä. ”Se etenee loogisesti. Olen erittäin looginen persoona.” ◾️