TARINAT
VICTOR HOVINGIN
150 VUOTTA VANHA LAHJOITUS
Kuva: Patrik Rastenberger
Viipurilaisella liikemiehellä Carl Isak Victor Hovingilla oli suuri merkitys suomalaiselle kulttuurielämälle. Hänen tekemänsä testamenttilahjoitus Suomen Taideyhdistykselle oli historiallinen avaus: se oli ensimmäinen yhdistykselle osoitettu testamentti, ja se on pysynyt tähän päivään asti yhtenä merkittävimmistä. Nykyrahassa Hovingin testamenttaaman omaisuuden arvo nousisi 1,25 miljoonaan euroon.
TEKSTI: MAIKKI SALMINEN
Ruotsalaissyntyinen Victor Hoving oli kuollessaan vain 30-vuotias. Hän oli kuitenkin ehtinyt jo luoda merkittävän omaisuuden Viipuriin perustamallaan huolintaliikkeellä. Keväällä 1876 Hoving matkusti Italiaan ystävänsä, nuoren taiteilijalupaus Albert Edelfeltin kanssa. Matka oli yhdistelmä hyötyä ja huvia. Oli tarkoituksena tutustua taiteeseen ja tavata ystäviä. Matka päättyi tragediaan, kun Roomassa molemmat sairastuivat tuolloin pelättyyn lavantautiin. Edelfelt selvisi taudista, mutta Hoving menehtyi huhtikuun 8. päivänä. Hänet haudattiin Rooman protestanttiselle hautausmaalle. Vaikka Hovingin oma elämänliekki sammui varhain, hänen jättämänsä 240 000 markan varallisuus – nykyrahassa noin 1,25 miljoonaa euroa – sytytti valon suomalaiselle taidekentälle. Hovingin testamentti antoi Suomen Taideyhdistykselle vapaat kädet varojen käyttöön. Yhdistys perusti Hovingin rahaston, josta muun muassa jaettiin merkittäviä matka-apurahoja. Nämä 3 000 markan stipendit olivat aikanaan huomattavia: niillä saattoi rahoittaa jopa vuoden mittaisen opintomatkan Eurooppaan. Ensimmäisten saajien joukossa oli ystävänsä menettänyt Albert Edelfelt. Vuonna 1881 hän matkusti apurahan turvin Espanjaan tutustumaan Velazquezin taiteeseen. Matkaa on pidetty merkittävänä Edelfeltin taiteelliselle ilmaisulle. Hänen entistä eloisampi ja leveämpi tyylinsä näkyy samana kesänä maalatussa Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa -teoksessa, joka palkittiin Pariisin salongissa ja ostettiin Ranskan valtion kokoelmiin. Hovingin nimikkostipendillä maailmaa näkivät ja taitojaan kehittivät lähes kaikki kultakauden mestarimme, kuten Helene Schjerfbeck, Eero Järnefelt, Ville Valgren ja Elin Danielson-Gambogi. Victor Hovingin tarina osoittaa, miten yksi kauaskantoinen päätös voi kantaa hedelmää yli vuosisadan. Hänen lahjoituksensa on tukenut suomalaista taide-elämää jo lähes 150 vuoden ajan. Hovingin merkitys ei rajoitu vain apurahoihin, vaan hänen rahastonsa varoilla kartutettiin järjestelmällisesti Suomen Taideyhdistyksen teoskokoelmaa, jolle Kansallisgallerian ja Ateneumin nykyiset kokoelmat rakentuvat. Rahaston merkitys suomalaiselle kulttuurielämälle on mittaamattoman arvokas. Hoving oli visionääri, joka tuki taiteilijoita jo eläessään, mutta testamentillaan hän varmisti, että suomalainen taide ei jäisi pelkästään historian sivuille, vaan eläisi, kehittyisi ja kansainvälistyisi myös tulevaisuudessa. Hänen perintönsä muistuttaa meitä siitä, että taide tarvitsee tukijoita – ja että jokainen lahjoitus on sijoitus tulevaisuuden mestariteoksiin. Suomen Taideyhdistys täytti 180 vuotta 10.3.2026. Yhdistys käynnistää juhlavuotenaan varainhankintakampanjan. Tavoitteena on rakentaa pääomaa, jonka tuotolla voimme tukea suomalaista taidetta ja sen tulevaisuuden tekijöitä myös seuraavien vuosisatojen ajan. Taiteen vaikuttavuus syntyy vain uuden taiteen tekemisestä ja sen mahdollistamisesta. 180-vuotias Suomen Taideyhdistys on ollut keskeinen toimija suomalaisen taide-elämän rakentamisessa. Tuemme tällä hetkellä taiteilijoita noin 500 000 eurolla vuosittain apurahoina, palkintoina ja näyttelytukena. Lähteet: Waenerberg Th, Tikkanen Johan Jakob: Finska konstföreningen 1846-1896, Helsingfors 1896. Suomen taideyhdistyksen arkistoaineisto 1876-1882, Kansallisgalleria. https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/504 Luettu 1.4.2026 Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen 1875-1877, Victor Hoving. Svenska Litterratursällskapet i Finland. https://edelfelt.sls.fi/personer/953/hoving-victor/ Luettu 1.4.2026. Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen 1876, Walter Runeberg. Svenska Litterratursällskapet i Finland. https://edelfelt.sls.fi/personer/1299/runeberg-walter/ Luettu 1.4.2026 Salme Sarajas-Korte: Taiteilija – maansa palvelija. Albert Edelfelt ulkoilmarealistina. Ars Suomen Taide 4, Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1989.
TARINAT
URAN ALKUVAIHEEN
TUKI KANTAA VUOSIKYMMENIÄ
Kuva: Anna Autio
Suomen Taideyhdistyksen Nuorten taiteilijoiden apurahaa voivat hakea enintään 35-vuotiaat, ammattiin valmistuneet taiteilijat. Apuraha myönnetään työskentely- tai kohdeapurahana, ja sen voi saada myös jatko-opintoihin kotimaassa tai ulkomailla. Lahjoitusvaroin rahoitetuilla apurahoilla on kriittinen merkitys: ne tarjoavat nuorille lahjakkuuksille paitsi taloudellista selkänojaa, myös ammatillisen lähtölaukauksen.
TEKSTI: MAIKKI SALMINEN
Yksi Suomen Taideyhdistyksen tukemista lahjakkuuksista on Tommi Toija, joka sai Suomen Taideyhdistyksen Nuorten apurahan vuonna 2003. Hän valmistui samana vuonna kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. — Apurahalla on kaikkein suurin merkitys heti koulun jälkeen, Tommi Toija toteaa. Hän kertoo apurahan kuluneen suoraan tuotantoon eli materiaali- ja työhuonekuluihin. Materiaalit ja työskentelytilat ovat välttämättömyyksiä ja vaativat usein merkittäviä investointeja ennen kuin ensimmäistäkään teosta on saatu esille ja myytyä. Toija korostaa, ettei kyse ole vain apurahan rahallisesta arvosta, vaan yhtä suuri merkitys on henkisellä arvostuksella ja tuella, jota saa uran alkuvaiheessa. — Kyllähän se vähän ryhtiä nostaa, antaa taiteilijaidentiteettiä, hän kuvailee apurahan henkistä merkitystä. — Apuraha osoittaa, että sinut on noteerattu. Raati on arvioinut, että olet jollain tasolla kiinnostava ja että tekemistäsi halutaan seurata jatkossakin. Lahjoittajalle asiantuntijaraati takaa sen, että tuki kohdistuu taiteellisesti mielenkiintoiseen ja sitoutuneeseen työhön. Tommi Toija pitää arvokkaana sitä, että apurahoja voi saada ilman tiettyä kohdetta. Taiteilijan työ ei ole sarja projekteja, vaan kokonaisvaltaista tekemistä ja hiljalleen kypsymistä. Hän ei itse pystyisi ennustamaan, mihin suuntaan oma tekeminen kehittyy kahden vuoden päästä. Vapaat työskentelyapurahat, joilla ei ole tiettyä ennalta määriteltyä käyttötarkoitusta antavat mahdollisuuden keskittyä rauhassa ja pitkäjänteisesti omaan tekemiseen. Apuraha toimi parhaimmillaan pitkänä sytytyslankana menestykselle. Toija sai Suomen Taideyhdistykseltä apurahan myös vuonna 2005, jolloin hänet valittiin mukaan Helsingin Taidehallissa järjestettyyn Nuorten biennaaliin. Vuonna 2011 hän sai yhdistyksen myöntämän William Thuringin nimikkopalkinnon. Nykyisin Toija on yksi maamme tunnetuimmista nykykuvanveistäjistä, jonka runollisen rujot teokset ovat jättäneet pysyvän jäljen suomalaiseen kulttuurikenttään. Toijan tunnetuin teos on Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevat Bad Bad Boy -veistos. Vuonna 2024 Toijan yksityisnäyttely Tunteiden arkeologia houkutteli Helsingin Taidehalliin laajan yleisön.