Maija Tammi & Ville Tietäväinen

EDVARD RICHTER -PALKINTO 2020


Edvard Richter -kirjallisuuspalkinnon saivat vuonna 2020 taiteilijaprofessori Maija Tammi ja visuaalinen tarinankertoja Ville Tietäväinen fiktiota ja faktaa yhdistelevästä kirjasta Immortal, Lost Memoirs of Cornelia Dulac Concerning the Freshwater Polyp Hydra (Aalto ARTS Books, 2020). Kirja käsittelee kuolemattomuutta lampipolyyppi hydran ja sen tutkijan Cornelia Dulacin kautta.





Kirjan taustalla on Tammen pitkään jatkunut tutkimusmatka kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden teemojen parissa. Teos liittyy laajempaan näyttelykokonaisuuteen, mutta toimii myös omana itsellisenä teoksenaan.

Maija: Alun perin kaikki alkoi kuolemattomista syöpäsolulinjoista ja niiden teoreettisesta ja myös käytännön mahdollisuudesta olla vanhenematta. Jäin aiheeseen jumiin, ja kirjan keskiössä oleva Hydra vulgaris löytyi sitä kautta. Hydra vulgaris on pieni vesieläin, joka ei todistetusti vanhene laisinkaan. Olen kolmisen vuotta tutkinut ja dokumentoinut hydria ja tehnyt niillä kokeita yhteistyössä kahden biologian professorin kanssa, joten materiaalia on kertynyt aika paljon.


"Tieteen ja taiteen voi nähdä vastakkaisina, mutta myös toisiinsa kietoutuneina." -Maija Tammi

Tiedettä ja taidetta saumattomasti yhdistelevää teosta ei ole yksiselitteistä asettaa tiettyyn kategoriaan tai luokitella yksinomaan taidekirjaksikaan. Tietäväinen oli tietoinen tästä pulmasta jo projektiin ryhtyessään.

Ville: Omassa työhistoriassani on kokemusta teoksista, joissa tietoisesti yhdistellään erilaisia lajityyppejä kerronnassa. Nämä teokset ovat olleet kustantamojen ja markkinoinnin kannalta haasteellisia, kun ei ole tiedetty, mille hyllylle kirjat laitettaisiin. Tämä juuri on ollut minulle se tavoite, että jotakin uutta pitää tehdä, ilman sitä ei synny taidetta. Kirjan palkitseminen on hieno osoitus siitä, että joku on ymmärtänyt tämän tavoitteen.

Vuoropuhelu tieteen kanssa on ollut Tammelle ennen kaikkea inspiroivaa, mutta tuonut myös mukanaan haasteita.

Maija: Koen yhteistyön todella inspiroivana. Täytyy kuitenkin myöntää, että tämän kirjan kanssa jouduimme paljon puhumaan juuri faktan ja fiktion suhteesta ja siitä, miten tieto saadaan lähdeviitteineen tarinaan mukaan tietyllä tapaa salakavalasti. On toki tieteilijöitä, joiden mielestä taiteella ei voi kovin paljoa kertoa, mutta ainakin muutamien biologian professorien ja opiskelijoiden kommenttien perusteella innostusta on herättänyt juuri teoksen uudenlainen tapa kertoa asioita. Tieteen ja taiteen voi nähdä vastakkaisina, mutta myös toisiinsa kietoutuneina. Molemmat tutkivat ja havainnoivat maailmaa omalla tavallaan ja eri keinoin.

"Itse nautin kyllä siitä ajatuksesta, että joku tekemäni asia on edelleen olemassa sitten, kun en enää itse ole." -Ville Tietäväinen



Kuolevaisuuden teeman parissa työskennellessään Tammi on oppinut tieteen tapoja tarkastella ikääntymistä eliöiden lisääntymiskyvyn heikentymisenä ja solutason eläköitymisenä. Ikinuori hydra on saanut pohtimaan kuolevaisuuden merkitystä yksilön ja toisaalta kaiken elollisen näkökulmasta. Ikuisen nuoruuden ja kuolemattomuuden ajatus elää kulttuurissamme vahvana, vaikka se ei olemassaolon kannalta olisi kestävää tai suotuisaa edes omalle lajillemme. Voitaisiinko elämän rajallisuus oppia näkemään itsessään arvokkaana asiana, osana kaiken kiertokulkua, ja yksittäisen ihmisen elämä osana kaikkea elämää maapallolla?

Maija: Tuo on kaunis ajatus. Nykyään tuntuu, että olemme kaikki niin individualisteja, että ajattelemme vain omaa elämäämme sen sijaan, että näkisimme olevamme osa jotakin suurempaa. Jos ihminen ei ikääntyisi ollenkaan, maapallon resurssit tulisivat vastaan nopeasti, ja samalla nousisi esiin myös kysymykset siitä, kuka esimerkiksi saisi lisääntyä. Toisaalta kuollessammekin jätämme asioita jälkeemme solu- tai energiatasolla.

"Kaikki liittyy aina jollakin tavalla kuolemattomuuteen ja kuolevaisuuteen, siitä ei oikein pääse mihinkään." -Maija Tammi

Pyrkimykset keksiä keinoja ihmiselämän pidentämiseen maapallolla askarruttavat myös Tietäväistä, jolle taiteen tekeminen on vastuullisempi tapaa tavoitella tietynlaista kuolemattomuutta elämän päättymisen jälkeen.

Ville: Lääketieteessä tutkitaan mahdollisuuksia pidentää ihmisen operatiivista ikää, ja toisaalta uskonnot haluavat kertoa meille, että meitä odottaa ikuinen elämä, jota ennen meidän pitää kuolla. Sitten on myös taiteellinen kuolemattomuus, eli kun tehdään kirja tai muu teos, niin se elää meidän jälkeenkin. Itse nautin kyllä siitä ajatuksesta, että joku tekemäni asia on edelleen olemassa sitten, kun en enää itse ole. Joka tapauksessa se on minusta vastuullisempi vaihtoehto, kuin pyrkimys pidentää ihmiselämää loputtomiin.



Ville Tietäväinen ja Maija Tammi. Kuva: Mikko Raskinen / Aalto University.



Tammen puheesta päätellen työskentely kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden teemojen parissa jatkuu toistaiseksi määrättömänä. Taidamme siinäkin mielessä olla omanlaisensa ikuisuusprojektin äärellä.

Maija: Samasta aiheesta jatkan ja suunnittelen uusia teoksia. Kaikki liittyy aina jollakin tavalla kuolemattomuuteen ja kuolevaisuuteen, siitä ei oikein pääse mihinkään. •


YHTEYS

Osoite

c/o Helsingin Taidehalli 

Nervanderinkatu 3

00100 Helsinki

Puhelin

(+358) 45 7731 4315

Sähköposti

Vuonna 1846 perustettu Suomen Taideyhdistys tukee suomalaista kuvataidetta sekä edistää sen tuntemusta ja harrastusta. Yhdistys jakaa apurahoja ja palkintoja kuvataiteilijoille ja taidekirjoittajille, tuottaa näyttelyitä sekä arpoo vuosittain hankkimansa taideteokset jäsenten kesken.