Lukuisat taiteen ystävät löysivät seinilleen uutta taidetta Pirkko Salminen-Kilpelän teosten myyntitilaisuudesta. Koskettavan tapahtumasarjan seurauksena syntyneen tilaisuuden tuotto lahjoitettiin Suomen Taideyhdistykselle.
Syyskuisena lauantaina Helsingin Hermannissa kiemurteli pitkä jono ihmisiä. He kaikki olivat tulossa etsimään mieluista taidetta kotiin tai lahjaksi – Teatteri Toivon tiloissa järjestettiin kuvataiteilija Pirkko Salminen-Kilpelän (1934–2020) teosten myyntitilaisuus, jonka olivat järjestäneet taiteilijan tytär Kanerva Kilpelä sekä taiteen ystävä Venla Anttila.
Toivoa taiteelle -tapahtumassa myytiin taidetta yli 15 000 eurolla. Tuotto lahjoitettiin Suomen Taideyhdistykselle nuorten taiteilijoiden tukemiseen.
Tarina tilaisuuden takana ei ole se kaikkein tavanomaisin. Koskettava tapahtumaketju sai alkunsa viime talvena, kun lapsesta asti taiteesta viehättynyt Venla Anttila kävi ensimmäistä kertaa Helsingin Taidelainaamossa. Lainaamossa Anttilan katseen vangitsi Pirkko Salminen-Kilpelän teos Puistopäivä (2018).
”Taidelainaamossa oli tuhansia töitä esillä, ja selailimme niitä siellä läpi, kunnes yhtäkkiä tämä teos osui kohdalleni. Sillä sekunnilla tiesin, että tämä se on! Se oli ihan käsittämätön juttu. Kuvailisin sitä sellaisena rakastumisen tunteena. Se juuri on taiteen hienous, kuinka se pystyy tuottamaan tällaisia tunnereaktioita, jokaiselle omanlaisiaan”, Venla Anttila kertoo.
Pirkko Salminen-Kilpelä
Teokseen ihastunut Anttila hehkutti teosta myös Instagram-tilillään. Internetissä julkaisuun törmäsi taiteilija Pirkko Salminen-Kilpelän tytär Kanerva Kilpelä, joka parhaillaan etsi lahjoituskohteita edesmenneen äitinsä taiteelle.
”Äitini nukkui pois vähän ennen juhannusta, ja minulla oli iso huoli siitä, mitä tekisin kaikelle tälle taiteelle. Töitä oli niin valtava määrä 50-luvulta lähtien, veikkaisin että useampi tuhat. Taide on kuitenkin tarkoitettu esille, ei varastoon”, Kilpelä sanoo. ”Äitini oli itse aikaisemmin lahjoittanut teoksiaan muun muassa saattohoitopaikkoihin, ja aloin miettiä, löytyisiköhän muitakin paikkoja, joissa äidin työt voisivat ilahduttaa. Aloin lähettää sähköposteja yhdistyksille ja mietin, että olisi varmaankin hyvä laittaa jokunen kuva mukaan. Netissä sitten tulikin vastaan tämä erikoinen kuva, jossa nuori nainen seisoo innoissaan sohvalla äitini teoksen kanssa.”
Kilpelä lähestyi Anttilaa viestillä ja kysyi, haluaisiko hän ottaa teoksen vastaan lahjoituksena. Kilpelä kutsui Anttilan myös vierailemaan äitinsä ateljeessa tutustumaan tämän muihinkin töihin.
”Kanervan ele lahjoittaa teos minulle liikutti minua syvästi. Eihän hänen olisi tarvinnut tätä taulua minulle antaa. Ajatus siitä, että haluaa antaa toiselle jotakin, koska tietää sen tuottavan iloa, oli todella koskettavaa. Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen teos tuntuu entistä maagisemmalta. Välillä vain istun ja tuijottelen tätä taulua. Siitä on kyllä tullut todella rakas teos minulle.”
Anttilan ideasta lähti liikkeelle hyväntekeväisyysnäyttely- ja myyjäistapahtuma, joka toteutettiin kuukaudessa talkoovoimin.
”Minulla menee taide niin tunteisiin, että en kestäisi ajatusta siitä, että teokset olisivat nyt jossakin varastossa. Jo matkalla ateljeelle mietin, että jos näitä töitä tosiaan on satoja, niin tälle asialle pitää kyllä tehdä jotain. Puhuin somessa tästä ja aloin selvitellä, miten tällaista hyväntekeväisyystapahtumaa voisi alkaa järjestää. Tosi monet ihmiset ottivat minuun yhteyttä; tarina selvästi kosketti monia jo tässä kohtaa. Ihmiset alkoivat jopa tarjota kellareitaan näyttelylle”, iloitsee Anttila, jolla on Instagramissa lähes 20 000 seuraajaa.
Riittävän isot tilat tapahtumalle tarjosi lopulta Teatteri Toivo. Toivoa Taiteelle – Pirkko Kilpelä-Salminen -hyväntekeväisyystaidemyyjäiset saivat osakseen hurjasti kiinnostusta Facebookissa, ja paikan päällekin ihmisiä saapui viitisensataa.
”Myimme tapahtuman aikana varmaankin yhteensä noin 1 500 teosta. Meni ihan kylmät väreet, kun näki siellä niin paljon myös nuoria ihmisiä, jotka kenties olivat ensimmäistä kertaa taiteen myyntitapahtumassa. Se oli aivan mieletöntä! Tapahtumassa oli lähes harras tunnelma. Välillä vain pysähdyin ja katsoin niitä ihmisiä siellä. En ole ehkä ikinä kokenut mitään sellaista. Oli myös hienoa nähdä, kuinka ihmiset kokivat sen saman tunteen, minkä minäkin siellä taidelainaamossa, että ihmiset löysivät sieltä juuri ne omat teoksensa. Sitä oli niin mieletöntä todistaa”, Anttila kertoo.
PIRKKO SALMINEN-KILPELÄ Pitkä matka (2016), akvatinta ja etsaus
Kanerva Kilpelä uskoo, että hänen äitinsä olisi valtavan otettu tästä kaikesta. ”Hän teki koko elämänsä taidetta, mutta ei eläessään saavuttanut sen suurempaa yleisösuosiota, vaikka piti kymmeniä näyttelyitä ympäri maailmaa, viimeisimmän vielä viime syksynä. Olin itse tapahtumassa tyttäreni kanssa ja katsoimme parvelta sitä, kuinka innoissaan ihmiset olivat. Siitä näki ja koki kaiken sen hyvän fiiliksen ja arvostuksen. Se oli todella merkittävää itselle ja uskon, että myös äidille tuolla jossakin. Näin äiti todellakin sai arvoisensa viimeiset jäähyväiset.”
Ajatus myyntituottojen lahjoittamisesta Suomen Taideyhdistykselle syntyi Kilpelälle ja Anttilalle samanaikaisesti.
”Saatiin molemmat idea siitä, kun laitoimme viestejä aiheesta. Taisimme ehdottaa Suomen Taideyhdistystä peräkkäisissä viesteissä, ennen kuin olimme edes ehtineet nähdä toistemme viestejä”, Kilpelä muistelee.
Salminen-Kilpelän teokset ja niiden ympärille kietoutunut tarina on koskettanut ihmisiä laajalti. Kilpelä kertoo saaneensa tapahtuman myötä koskettavia viestejä teoksiin liittyen. ”Monet ovat kertoneet juuri muuttaneensa ensimmäiseen omaan tai yhteiseen kotiinsa, että vielä ei ole ollut hankittuna juurikaan muuta, paitsi nämä taulut. Eräs aikoi jopa ostaa uuden sohvan hankkimansa taulun mukaan!”
Myös Venla Anttilalle hanke oli erittäin merkityksellinen. ”Tämä on ollut itsellenikin ihan mieletön projekti ja olen kyllä superkiitollinen, että olen saanut tehdä tätä. Hyvä synnyttää hyvää, uskon siihen täysin. Jos näkee jonkin paikan, jossa voi tehdä hyvää, niin kannattaa tarttua siihen. Tässä kaikki ovat olleet voittajia. On ollut ihan uskomattoman voimauttava kokemus huomata, että tällaista voi vain tehdä!” •
Haastattelu on julkaistu Suomen Taideyhdistyksen jäsenlehdessä 2/2020.
Teksti: Katri Salmenoja ja Lotta Nelimarkka KUVAT: Kanerva Kilpelän kuva-arkisto